sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Autoilua ja politiikkaa Amerikan mantereella

En ole päivittänyt blogiani pitkään aikaan, koska olin matkoilla. Tällä kertaa peräti Ameriikan mantereella. Palattuamme takaisin eteisessä odotti valtava lehtipino. Taas on näköjään ollut Halla-aho tapetilla ja sakkojakin on tullut (hui kamala!) ja kusipäiset poliitikkomme luvanneet yllättäen lahjoittaa lisää verorahojamme etelän kepulivaltiolle. Kaikki jatkuu kuten ennenkin. Masentavaa.

Tavanomaisen poliittisen tuskan parahduksen sijaan kerronkin matkastani. Minulla oli varsin vahvoja mielipiteitä USA:sta aiemmin. Jenkit olivat mielestäni sivistymätöntä ja hieman ylimielistä rupusakkia, joka ei halua huolehtia köyhistään eikä edes tiedä, missä on Eurooppa. Olin väärässä. En tavannut ainuttakaan kanta-asukasta, joka ei olisi tiennyt, missä Suomi sijaitsee kartalla. Tosin yksi taksikuski sekoitti sen Norjaan. Monet tuntuivat seuraavan Euroopan asioita hyvinkin tiiviisti ja tiesivät talouskriisistämme paljon enemmän kuin keskivertotallaaja härmässä. Kävin lukuisia mielenkiintoisia poliittisia keskusteluja, joissa esitettiin raikkaita näkökulmia eurooppalaisesta tavasta toimia kriisitilanteissa. Näistä myöhemmin enemmän.




Aavaa aavikkoa

Koska matka suuntautui Arizonaan (Nevadassa ja Utahissakin tuli poikettua), oli kuuma.  Maisemat olivat sekä tylsiä että henkeäsalpaavan kauniita. Liikuimme vuokra-autolla suhteellisen tiukalla aikataululla tarkoituksenamme nähdä mahdollisimman paljon. Pitkät ajomatkat olivat puuduttavia. Yhdysvalloissa (tai ainakin siellä, missä liikuimme) tiet ovat yleensä hyvin hoidettuja ja suorat tolkuttoman pitkiä. Aavikko jatkuu satojen ja taas satojen mailien ajan jokseenkin samannäköisenä. Käkkyräpensaita ja kaktuksia tunnista toiseen katsellessa tuli mieleen, että miltähän on mahtanut matkanteko tuntua aikoinaan hevospelillä erämaassa. On mahtanut välillä kurkku tuntua kuivalta. Vastapainoksi: nähtävyydet olivat ainutlaatuisia. Grand Canyon oli ensi näkemältä suorastaan täräyttävä kokemus. Kuvista ei todellakaan saa käsitystä siitä, kuinka iso se oikeasti on. Monument Valleyssä näin ehkä valokuvauksellisimmat kivenmurikat koko planeetalla.




Autoilu on ihanaa

Amerikka on automiehen paratiisi. Harvoin olen kateellinen, mutta nyt kyllä välillä sapetti, kun ihailin paikallista autokantaa. Isojen kaupunkien paremmilla alueilla yli 3 vuotta vanha auto oli todella harvinainen näky. Täkäläinen ylemmän keskiluokan (Mondeo, Avensis, Passat jne.) auto on sikäläisittäin lähinnä ostoskassi. Valloissa tosimies ajaa jättimaasturilla tai pick-up truck- tyyppisellä kärryllä, jonka lavalle mahtuisi Polo tai Punto. Kun kerroin yhdelle taksikuskille suht' hyvän ammattini ja jatkoin ajelevani 8 vuotta vanhalla Corollalla, ukko luuli minun vitsailevan. Luin aikoinaan jostain autolehdestä, että auto (Ford Mustang), jonka perusmalli maksaa Jenkeissä  reippaasti alle 25 000 €, maksaa Suomessa yli 65 000 €. En nyt ole varma, menivätkö summat eurolleen näin, mutta jutun pointti on, että autoverotuksemme on pöyristyttävää. En tiedä kenen etua ajaa se, että ajamme ikivanhoilla, saastuttavilla ja turvattomilla rotiskoilla. Autojen keski-ikä Suomessa on tällä hetkellä 11,6 vuotta. EU:ssa vain Latviassa on meitä vanhempi autokanta. Suomessa on siis läntisen Euroopan vanhimmat autot.


http://www.tekniikkatalous.fi/duuniauto/article553344.ece?service=mobile&page=5

Jenkit myös onnistuvat verrattain kevyellä verotuksella pitämään tiestönsä loistavassa kunnossa (ainakin verrattuna meidän teihimme). Meillä tierahat valuvat EU:n pohjattomaan kitaan kuten kaikki muukin. 




Amerikassa mahdoton on mahdollista

Osmo Soinivaara (vihr.) selitti aikoinaan tärkeänä, että (tyhmän) taviksen aivokapasitetti ei riitä käsittämään, että autoille on mahdotonta järjestää nk. vihreää aaltoa (eli jos ajaa nopeusrajoituksen mukaan niin valot ovat "aina" vihreät). Koska risteävillekin teille pitäisi saada vihreä aalto, tehtävä on kuulemma matemaattisesti toteutuskelvoton. No, ainakin Arizonan isoissa kaupungeissa mahdoton on mahdollista. Ajoin kymmenistä liikennevaloista peräkkäin pysähtymättä lukuisilla eri väylillä eri kaupungeissa. Kokeeksi ajoin vielä niitä risteäviäkin teitä, ja kyllä, vihreillä edettiin maili toisensa jälkeen. Liikenne on siellä miljoonakaupungeissa sujuvampaa kuin täällä keskisuuressa taajamassa johtuen juuri kyseisestä vihreästä aallosta. Suosittelen Soininvaaralle ja muille itsensä liikenneasiantuntijoiksi julistaneille opintomatkaa vaikka Phoenixiin.


Bensan hinta


Aah, sitä euforiaa bensa-asemalla, kun piti maksaa tankkauksesta. Täkäläisiin hintoihin tottuneelle bensa oli lähes ilmaista. Huvittavinta on, että amerikkalaiset kuvittevat, että bensan hinta on heillä jo ylittänyt kipurajan ja hinta sikamainen. Tarkkaa hintaa en osaa eri mittayksiköistä ja hintavaihteluista johtuen kertoa, mutta selkeästi alle euron litra se siellä  maksoi.


Jalot villit ja muukalaisviha


 Kun lapsena tuli luettua Viimeinen mohikaani- tyyppisiä kirjoja, iskostui mieleen kuva intiaaneista jalona, jotenkin henkisempänä kansana, jotka valkoinen rotu ahneudessaan tappoi lähes sukupuuttoon. Ehkä juuri siksi järkytyin eräässä intiaanireservaatissa, kun poikkesimme supermarkettiin.  Vaikka olen jonkin verran matkustellut ja työskennellytkin ulkomailla, en ole koskaan kohdannut moista vihamielisyyttä, joka itseeni ja puolisooni kohdistui kyseisessä kaupassa. Törmäilyä ostoskärryillä, tuuppimista, todella vihaisia katseita. Ostoskassin täyttäjä lähti paikalta siksi aikaa kunnes poistuimme kassalta.  Ainoa kerta elämässäni, kun olen oikeasti keskellä päivää (kaupassa) miettinyt että lähteeköhän tässä henki. Olisi tietysti pitänyt kääntyä jo liikkeen ovelta takaisin, kun sen ulkopuolella parveili kymmenittäin täysin "pihalla" olevia sekakäyttäjiä. Ilmeisesti syynä joukkoliikehdintään oli kaupan yhteyteen ympätty sosiaalikassan tapainen toimisto, johon oli pisin jono, mitä kyseisellä mantereella matkan aikana näin. Sakki jonossa oli olemukseltaan samannäköistä kuin eräässä dokumentissa, joka kertoi kanadalaisista metamfetamiinin käyttäjistä. Ainoa syy vihaan oli ilmeisesti valkoinen naamani. 




Amerikkalainen palvelualttius ja ystävällisyys


Toinen puoli amerikkalaisuutta on ylitsevuotava kohteliaisuus ja ystävällisyys. Ensinnäkin, ruuan ostaminen (muualla kuin intiaanireservaatissa) oli  jo sinällään lähes orgastinen kokemus. Kun on tottunut meikäläisen lähimarketin luomuvalikoimaan (kahta lajia mätiä omenoita), käynti Whole Foods Marketissa, jossa löytyy kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta ruuasta luomu ja/tai lähiruokaversio ja vielä n. 40% halvemmalla kuin  tavallinen ei-luomuruoka meillä, on tälläinen terveysfriikki taivaassa. Kun ostostapahtumaan lisätään henkilökunnan häkellyttävä palvelualttius, shoppailu on äärimmäisen vaivaton ja mukava kokemus. Amerikkalainen myyjä pakkaa ruuat puolestasi ja kyselee samalla voinnit ja huolehtii kaikin tavoin siitä, että olet varmasti tyytyväinen. Kun on tottunut ilmeettömiin suomikassoihin, jotka automaatin tavoin sanovat hinnan ja kiitos ilman hymynhäivääkään, tuntui moinen tuttavallisuus aluksi vaivaannuttavalta. Alkuhämmennyksen jälkeen hyvään palveluun tottui ja lopulta sitä jäi kaipaamaan.




 
Amerikan tavikset tajusivat talouspolitiikkaa

Kävin matkalla erittäin mielenkiintoisia keskusteluja talouspoliitikasta. Osallistuimme eräälle bussiretkelle, jolla oli osallistujina lähinnä amerikkalaisia turisteja. Amerikassa on näköjään kovasti lanseerattu uskomusta, jonka mukaan suomalainen koulujärjestelmä on maailman paras. Myös "ilmainen terveydenhuoltomme" on sikäläisittäin ihmetyksen aihe. Jenkkirouvien (ja vähän herrojenkin) suomitietous teki siis vaikutuksen. Mielenkiintoisin keskustelu käytiin kuitenkin eurokriisistä. Kun kerroin, että ruoka, asuminen ja monet palvelut ovat euron myötä kallistuneet jopa kuusinkertaisiksi, eivät kuulijat olleet uskoa korviaan. Äimistystä lisäsi, kun kerroin, että joudumme ajamaan alas omia yhteiskuntapalveluitamme, jotta pystyisimme maksamaan muiden maiden velkoja ja vuosi vuodelta kasvavia EU-maksuja. Joita siis maksamme suhteessa bruttokansantuotteeseen eniten koko unionissa. Kyllä silmät levisivät ihmetyksestä, kun totesin, että poliiseja, palomiehiä, lääkäreitä, sairaanhoitajia, hammaslääkäreitä, hammashoitajia, siivoojia jne. potkitaan kortistoon, että voisimme maksaa etelän koijareiden velat.


Miksei EU:ta vain lopeteta?


Yksi rouvista kysyi, että kun kaikesta näkee, että EU ei kertakaikkiaan toimi, mikseivät Euroopan poliitikot yksissä tuumin totea, että on aika lyödä pillit pussiin (eli purkaa koko unioni) ja kokeilla jotain muuta. Niinpä.


Toinen ihmetteli, että miksi ihmeessä suomalaiset suostuvat maksamaan Välimeren maiden velkoja. Vastasin mielestäni hieman humoristisesti, että en itsekään tajua. Ilmeisesti me finskit olemme vähän tyhmiä. Koko bussillisesta ihmisiä ainoastaan yksi henkilö nauroi (kohteliaisuudesta). Koska se on totta. Tuolla hetkellä käsitin vihdoin, miksi mm. venäläiset ovat kautta aikojen nimittäneet meitä tsuhniksi (tyhmiksi talonpojiksi). Meitä on naurettavan helppo kusettaa. Me todellakin olemme tyhmiä. Valitettavasti.



http://www.flickr.com/photos/wolfgangstaudt/2189405969/
http://www.flickr.com/photos/wolfgangstaudt/2200558634/ 
http://www.flickr.com/photos/68153746@N00/29790111/

7 kommenttia:

  1. Mitäpä täällä Suomessa enää... Lieneekö tuolla Jenkkilässä töitä tarjolla tekevälle nykyään?
    Jätän mielelläni Käteisen ja Jutan jakamaan rahoja. Minulta on jo rahat loppu. Voisin aloittaa alusta Ameriikassa, kuten monet monet suomalaiset ovat aikoinaan tehneet.

    VastaaPoista
  2. Moi! Käsittääkseni töitä pätevälle ammattilaiselle saattaisi hyvinkin löytyä, työluvan saanti on kuitenkin vaikeaa. Kävi kyllä sama ajatus itselläkin mielessä :)

    VastaaPoista
  3. Yksi sana vain tuo tsuhna. Se lie peräisin sanasta tsuda, tsuudi, joka asuu kaukana. Onhan ryssäkin vaikka margariinissa voitelisin vai oliko se paistais

    VastaaPoista
  4. Kyllä alkoi taas vituttaa tämä Neuvost..tai siis Pohjois-K..äh siis Suomi. Tuo tosin on vaikiaa nieltä, etteivät olekkaan mitään morlokkeja (ainakaan kaikki) siellä. Mitä jos pälpätitkin Eurooppalais tursaiden kaa, etkä esim. Yenkkien. : /

    VastaaPoista
  5. muuten ihan asiallista blogia mutta tää jenkki pätkä ei kyllä uppoa. haluaisitko että kaikki elää samalla tavalla maailmassa? ei nekään enää kauan ja kyllä siellä hinnat räjähtää vielä kun petrodollari jne loppuu. keinotekoinen yhteiskunta muiden kustannuksella. eipä täälläkään hyvin mene mutta ei niin vastuutonta menoa sentään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tietenkään halua. Jenkkien tavassa elää ja toimia on hyvät ja huonot puolet kuten täälläkin. Halusin vaan vaihteeksi mainita heidän elämäntapansa hyviä puolia, etenkin kun oma käsityksen heidän systeemistään oli ennen matkaani varsin negatiivinen.

      Poista
  6. Itsekin Jenkeissä vierailleena rakastin tätä kirjoitusta. Meikäläistä eräs motellivieras luuli korostuksen takia Skotiksi :). Kaveri oli mun silmään latino jolla oli tatskoja, ja veikkaan et hätäsempi olis heti luokitellu jengiläiseks. Mut kysy multa vaan röökiä, ja hymyillen vaan sanoin et en polta, ni sano vaan ok, ja kysy et oonko skotti.

    Allekirjoitan täysin tuon palvelukulttuurin, aivan eri luokkaa kuin täällä.

    VastaaPoista