maanantai 20. elokuuta 2012

Suomalaiset EU-asiantuntijat ja kompetenssi

Laitetaanpa heti kärkeen Aamulehden yleisönosastosta bongaamani nimimerkki Inssin anekdootti: "Idi Amin sanoi aikoinaan, että Ugandan valtio ei voi mennä konkurssiin, koska rahaa voi aina painaa lisää. Häntä pidettiin idioottina. Kun nykypoliitikko sanoo samoin EU:sta ja eurosta, häntä pidetään viisaana valtiomiehenä." Tässä kiteytyy mielestäni loistavasti se, miten tavallinen tervejärkinen ihminen käsittää absurdin eurostoliittoa ylistävän liturgian.




Koska on sopiva hetki olla viisas?
 
Päättäjien peräaukon nuolemisen yököttävää maailmanennätystä havitteleva, legendaarisen surkea Turun Sanomat kirjoitti parisen viikkoa sitten opposition jälkiviisaudesta eurokriisissä. Kuulemma hallituksen päätösten arvostelu on jälkiviisasta tuuleen huutamista, koska ministereillä ja heitä tukevalla virkakoneistolla on  käytössään huippuasiantuntijoiden joukko, joiden neuvojen perusteella päätöksiä tehdään. Vai niin. 


Mahdatteko tietää, että ennen lopullisia EMU-päätöksiä Paavo Lipposen hallitus todellakin kartoitti euron riskejä asiantuntijavoimin. Muodostettiin nk. Jukka Pekkarisen (silloinen professori, nyk. valtionvarainministeriön pääekonomisti) ryhmä. Pekkarisen lisäksi ryhmään kuuluivat professorit Esko Antola, Pertti Haaparanta, Seppo Honkapohja, Erkki Koskela, Heikki A. Loikkanen ja Matti Viren. Bonuksena mainittakoon vielä rehtori Marianne Stenius ja dosentti Raija Julkunen (girlpower!).


Ennen kuin päästään asiaan, mainittakoon, että Ruotsin vastaava ryhmä päätyi samaan aikaan loppupäätelmään, jonka mukaan euron riskit ovat liian suuret. Heidän mielestään kannatti siis odottaa ja katsoa, kuinka rahaliitto toimii. Koska Ruotsi on demokratia, toisin kuin me, asia varmistettiin vielä kansanäänestyksellä, jossa viisaasti ja odotettavasti päädyttiin samaan lopputulokseen (kyllä kansa tietää!).


Asiantuntijat eivät nähneet riskejä (kaikki muut kyllä näkivät)

 
Kyseisen ryhmän yhdeksän talousasiantuntijaa eivät onnistuneet havaitsemaan riskiä, jonka jokainen EU-kriitikko tajusi välittömästi, kun kuultiin, että rahaliittoon otetaan jäseniksi Italian ja Kreikan kaltaisia maita. Asiasta toitotettiin jokaisella keskustelupalstalla 24/7 kuukausitolkulla. Jotenkin nämä "asiantuntijat" onnistuivat olemaan havaitsematta uhkaa, jonka jokainen täysjärkinen vähänkin asioita seuraava tajuaa välittömästi.


Pekkarisen ryhmä kyllä löysi yhden uhan: nk. epäsymmetrinen häiriö. Esimerkki: ulkoinen häiriö, esimerkiksi USA:n talouden taantuma, on epäsymmetrinen silloin, kun se iskee valuutta-alueelle eri tavalla. Sen sijaan ylivelkaantumisen sekä heikompien maiden vapaamatkustamisen riskit aliarvioitiin.


Yllätys: Maastrichtin sopimusta ei noudatettukaan

 
Jossakin kysyttiin hiljattain Jukka Pekkariselta, että miksi EMU joutui vaikeuksiin. "Euroalueeseen hyväksyttiin maita, jotka eivät täyttäneet sisäänpääsyn kriteerejä", kuului vastaus.
Eräs Pekkarisen ryhmän jäsenistä, Professori Viren, on julkisuudessa "jälkiviisaana" pohtinut näin: "Oliko uskottavaa, että jäsenmaat ryhtyvät itse rankaisemaan itseään, tai että jäsenmaat, joilla on ollut krooninen alijäämä, muuttuvat yhtäkkiä finanssikonservatiiveiksi?" "No ei ollut", voi jokainen EU-kriitikko todeta, ja lisätä: "me kyllä kerroimme sen jo silloin!"


Suomen Kuvalehdessä haastateltu CD Financial Technology Ltd:n toimitusjohtaja Urho Lempinen toteaa lisäksi asiasta tähän tapaan: "Vaikka kaikki jäsenmaat olisivat noudattaneet Maastrichtin sopimusta pilkulleen, rahaliitto ei olisi kestänyt maiden välisiä kilpailukykyeroja, jotka johtavat suuriin varallisuuden siirtoihin maiden välillä." No niinhän me sanoimme jo 20 vuotta sitten!!


Pari kysymystä hallituspuolueiden kannattajille

 
Kun tästä "imelästä jälkiviisaudesta" jauhetaan jatkuvasti, koska sitten on sopiva aika olla viisas? Kerroimme etukäteen mitä euron kanssa tulee tapahtumaan ja nyt meitä syytetään jälkiviisaudesta. Entä mitä virkaa on asiantuntijoilla, jotka eivät käsittäneet päivänselviä itsestäänselvyyksiä, jotka jokainen EU-kriitikko tajusi välittömästi? Miten voitte luottaa "asiantuntijoihin", jotka ovat kerta toisensa jälkeen olleet väärässä? Eikö olisi jo aika ottaa se lusikka kauniiseen käteen ja kuunnella niitä, jotka ovat koko ajan olleet oikeassa? Esim. perussuomalaisia.


Muutamia sitaatteja

 
Nigel Farade (Britannian EU-vastaisen puolueen puheenjohtaja): "Se (euroalue) on täydellinen ja syvällinen epäonnistuminen. Tämä laiva, euro-Titanic, on nyt törmännyt jäävuoreen ja murheellista kyllä, pelastusveneitä ei ole tarpeeksi."


Wolgang Schäuble (Saksan valtionvarainministeri): "Ei ole vastuullista heittää rahaa pohjattomaan kaivoon" kertoessaan, että ei halua, että Kreikalle laaditaan enää ainuttakaan uutta apupakettia. Jotenkin tutunomainen lause muuten. Kukas sanoikaan samaa jo vuosi sitten? Ai niin, perussuomalaiset!


Pertti Haaparanta (taloustieteilijä, professori): "Nykyeurossa ei kannata pysyä. Nykyiset kriisit eivät ole sattumaa, vaan järjestelmä luo niitä." Sokea kana on näemmä vihdoin löytänyt jyvän (Haaparanta kuului Pekkarisen ryhmään).


Urho Lempinen (CD Financial Technology Ltd:n toimitusjohtaja): "Mitään etuja (euroon kuulumisesta) lukuun ottamatta triviaalia matkavaluutan vaihdosta vapautumista, ei tietääkseni ole toteutunut." Ja jatkoa seuraa: "Liian monet keskeiset tahot eri maissa joutuvat toteamaan , että ne ovat ajaneet väärää linjaa, mikä kirpaisee. Järkevä linjaus toteutuu silti lopulta, koska eurossa roikkuminen tulee liian kalliiksi."


Suomen teoreettiset vastuut kriisipaketeista ovat tähän mennessä n. 30 miljardia euroa. Lisäksi Suomen Pankki on käyttänyt 7 miljardia euroalueen vakauttamiseen. Kuinka kauan vielä mahtaa kestää (ja kuinka monta miljardia menetetään lisää), että ne "asiantuntijat", jotka hallitustamme neuvovat, käsittävät, että EU ja euro eivät toimi?


Ja kriisin ratkaisu on...

 
Koska EU-kriitikoilta penätään alituiseen kriisin ratkaisua (väitetyn jälkiviisauden sijaan), niin totean asian, jonka olen sanonut ennenkin. Olette itse soppanne keittäneet, joten teidän kuuluisi myös vahinko korjata. Lisäksi neuvominen on täysin turhaa, kun ette neuvoja kuitenkaan usko ettekä edes kuuntele. Humaanina ihmisenä kerron kuitenkin yksinkertaisen ratkaisun. Saa vapaasti lainata ja esittää omanaan: Kreikka potkitaan ulos eurosta ja samaan aikaan käynnistetään puolueettoman selvitysmiehen johdolla (ehdotan tehtävään nobelvoittaja Paul Krugmania) selvitys Suomen eurosta eroamisen seurauksista. Uusien idioottimaisuuksien välttämiseksi tulevaan Krugmanin ryhmään valitaan myös kiintiöpersut, esim. 51% ryhmästä. Mikäli se (eurosta eroaminen) esim. 15 vuoden aikajaksolla tulee (ja aivan varmasti tulee!) halvemmaksi kuin valuuttaliitossa jatkaminen, aloitetaan järjestelyt markan muuttamiseksi valuutaksemme. Markasta on tehtävä ns. kelluva valuutta, joka joustavampana kestää paremmin suhdannevaihteluita kuin kiinteä. Mikäli osoittautuu, että euroero tulee liian kalliiksi (mitä en siis usko mahdolliseksi), ei jää muuta vaihtoehtoa kuin liittovaltio, joka on käytännössä pysyvä tulonsiirtounioni pohjoisen työmuurahaisilta etelän kelmeille. Silloin tämän sotkun kehittäneet poliitikot pitäisi mielestäni tuomita loppuiäkseen vankilaan rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Ja tietenkin kyseisiltä koijareilta omaisuus takavarikkoon, niin kerrankin todella nähtäisiin sitä paljon puhuttua "vastuunkantoa".


P.S Olen viime aikoina innostunut yhä enemmän visuaalisesta propagandasta. Lajin haasteena on, että pariin lauseeseen pitäisi onnistua tiivistämään asia, jonka kertominen todellisuudessa vaatisi kymmenien sivujen pohdinnan. Ohessa vaatimaton yritykseni visualisoida EU:n perimmäinen tarkoitus, nimeltään Pieni EU-triptyykki, olkaa hyvät:





Suomi on maksanut EU-urallaan muiden maiden alennuksia yli kahdella miljardilla eurolla.

Turun Sanomat-kuvasta kiitos keskiäkäiselle miehelle:
http://hampaankolosta.blogspot.fi/

1 kommentti: