maanantai 29. lokakuuta 2012

Miksi kuntajytky jäi odotettua vaisummaksi?

Ensinnäkin on syytä palauttaa persufoobikot maan pinnalle. Jos vaaleissa kaikkien muiden puolueiden kannatus laskee (paitsi yhdellä eli RKP:llä pysyy ennallaan) ja persuilla 2,5-kertaistuu, on täysin selvää, että vaalien ainoa voittaja on Perussuomalaiset. Silti, jotenkin pettynyt olo vaaleista jäi. Vielä muutama kuukausi ennen vaaleja pidin realistisena n. 10-12% kannatusta, mutta galluppien myötä aloin (kuten moni muukin) vähitellen odottaa isompaa jytkäystä.

Kannatus nousi 7%, silti ei paljon naurata...

Kaikesta huolimatta tulos oli odotettavissa

Mikäli persut olisivat oikeasti populistinen puolue, äänien kahminta olisi ollut varsin helppoa. Kaupunkien ja kylien toreille olisi laitettu äijiä huutamaan megafoniin, että "persut sanovat: ehdoton ei kuntaliitoksille". On täysin varmaa, että äänisaalis olisi noussut 1-3% jo pelkästään tiukalla kuntaliitosten vastustamisella. Syistä, joita en ymmärrä enkä tiedä, näin ei tehty, ei ainakaan riittävästi. Näytti siltä, että Soini esikuntineen on (ainakin varovaisesti) kuntaliitosten kannalla.


Keskustalla oli vaihtoehto


Persujen ongelma kuntavaaleissa oli kampanjan yleinen lepsuus. Sivusta on tietysti helppo arvostella. Kenttäväki teki taatusti parhaansa. Silti on pakko todeta, että olihan keskustalla aivan eri luokan panostaminen vaaleissa kuin PS:llä. Jotenkin tuntui, että persut luottivat vaalivoiton tulevan pelkästään sillä, että saadaan tarpeeksi ehdokkaita. Keskustalla oli selkeä (tai ainakin siltä vaikutti) vaihtoehto hallituksen kuntaliitoksille lyötäväksi pöytään vaaliväittelyissä. Jos PS:llä vaihtoehto oli, ainakaan itselleni se ei tullut täysin selväksi.


Rautalangasta vääntäen: persut ja kepu kilpailivat näissä vaaleissa samasta äänestäjäporukasta. Näistä ylivoimainen enemmistö vastustaa kuntaliitoksia. Kepu teki kaikin tavoin selväksi, että kuntaliitoksia vastustetaan (ainakin ennen vaaleja) veren maku suussa ja viimeiseen asti. Persut eivät ottaneet asiaan oikeastaan mitään kantaa. Epävarmat äänestäjät siirtyivät luonnollisesti Keskustan leiriin. Vain persu-äänestäjien nk. kova ydin jäi jäljelle.


Persu-kannattajia yhdistävä asia on EU-vastaisuus


Kuntavaalit eivät muutenkaan ole PS:n ominta aluetta. Kannattajat ovat varsin heterogeeninen ryhmä. Vähän kärjistäen voitaneen todeta, että ainoa asia, josta kaikki ovat samaa mieltä, on EU:n vastustaminen. Valtaosa halunnee myös muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan. Silti on paljon persuja, joita asia ei liikuta millään tavalla. Muissa asioissa mielipiteet jo vaihtelevatkin laidasta laitaan. Rehellistä ja suoraselkäistä politiikkaa halutaan. Ennätyksellisen nopeasti kasvaneessa puolueessa kukaan ei vaan oikein tunnu tietävän, millaista sen tarkalleen tulisi olla. Koska vaaleista ei ymmärrettävistä syistä saatu väännettyä EU- vaaleja, moni äänestäjä yksinkertaisesti jäi vaalipäivänä kotiin.


Ehdokasasettelu


Jos tarkastellaan otsikon kysymystä, miksi jytky oli pienempi kuin odotettiin, ehdokasasettelu on yksi avaintekijöistä. Persuilla ei ole käytännössä lainkaan julkkisehdokkaita. Valtakunnan kymmenen ääniharavan joukossa on mm. sellaisia nimiä kuin Jaana Pelkonen ja Maria Guzenina-Richardson. Moni  täyspäinen ihmetteli jo aikoinaan eduskuntavaaleissa, että miten ihmeessä kumpikaan edellä mainituista edes pääsi eduskuntaan. Kuntavaaleissa he ovat ääniharavia. Tuskin kukaan edes leikillään väittää, että se johtuu heidän pätevyydestään.


Äänestäjäkunnasta hyvin suuri osa ei tiedä politiikasta mitään. Äänestämässä käydään velvollisuudesta ja ehdokkaaksi käytännön syistä valikoituu tuttu naama telkkarista tai lehdistä, koska silloin ehdokkaasta tiedetään edes jotain. Eli julkkisehdokkaiden puute on kansalaisten kannalta hyvä asia (harva julkkis on oikeasti pätevä poliitikko), mutta puolueen kannalta huonompi juttu.


Sosiaalinen media -persun painajainen?


Itse en todellakaan ole innostunut Facebookista tai Twittereistä yms. Siitä huolimatta hyvin iso osa äänestäjistä on. En nyt väitä, että eläkeläisehdokkaan pitäisi opetella twiittaamaan, mutta jokaisella ehdokkaalla tulisi olla vähintään omat nettisivut. Ja sivuilta tulisi selvitä kuntavaaliehdokkaan kanta oman paikkakuntansa tärkeimpiin asioihin. Kun menin oman kuntani Perussuomalaisten sivuille etsimään sopivaa ehdokasta, ainoastaan yhdellä oli omat nettisivut. Muista oli nähtävillä valokuva, nimi ja ammatti. Eli siinä sitten valitsin henkilöä hoitamaan asioitani seuraavat neljä vuotta pelkän valokuvan perusteella.
 

Tiedän hyvin, että monikin suostui ehdokkaaksi vastentahtoisesti, velvollisuudentunnosta, tyyliin ”jonkun tämäkin on tehtävä”. Silti puolueen paikallisten johtohenkilöiden tehtävänä olisi opastaa ja auttaa ehdokkaita laatimaan edes jonkinlaiset nettisivut. Panostukseen nähden valtuustopaikkojen nelinkertaistaminen oli oman kuntani persuilta huippusaavutus. Sanoisin lonkalta, että jos sivuilta olisi selvinnyt edes pari asiaa, joita ehdokkaat ajavat, paikkoja olisi tullut vähintään kaksi lisää.

Arhinmäelle terveisiä

 
Jotenkin alkoi nyppiä Vasemmistoliiton puheenjohtajan Paavo Arhinmäen uhoaminen: ”Jytky suli jöötiksi”. Paavolle ja hänen faneilleen tiedoksi: persuilla on valtakunnallisesti enemmän kunnanvaltuutettuja kuin Vihreillä ja Vasemmistoliitolla yhteensä. Perussuomalaiset saivat 752 valtuutettua lisää, paljonkos muille puolueille tuli lisäpaikkoja? Ai niin, ei yhtään. Edelleen mainittakoon, että PS:n 7% nousu kannatuksessa on miltei yhtä suuri kuin Vasemmistoliiton kannatus kokonaisuudessaan. Puolueella on myös edelleen 39 kansanedustajaa, Vasemmistoliitolla 12.


Myös Kataisen ylenpalttinen euforia vaali-iltana oli lähinnä koomista. Mies näytti 11-vuotiaalta pojalta, joka on juuri nähnyt saunan ikkunasta serkkutyttönsä tissit, vaikka oman puolueen kannatus on juuri pudonnut 1,6%. Näyttää siltä, että jos persujen kannatuksen nousu on vaaleissa alle kolminkertaistunut, kaikki muut puolueet katsovat voittaneensa vaalit.




Hätä ei ole tämän näköinen

Olen sanonut ennenkin, että EU on ongelma- automaatti, joka jatkuvasti kiihdyttää toimintaansa. Siinä vaiheessa, kun hyväuskoisimmallekin hölmölle selviää, minkälaiseen suohon vanhat puolueet ovat meidät upottaneet seuraaviksi vuosikymmeniksi, alkaa protestimieliala nousta. Voi olla, että jo EU- vaaleissa jysähtää kunnolla. Siitä huolimatta tai juuri siksi tapahtunut oli terveellinen muistutus PS:n johtohenkilöille. Jytkyjä ei tule kuin liukuhihnalta automaattisesti. Puolueen tulee tulevaisuudessa selkiyttää sanomansa niin, että jokainen kuulija tajuaa, mitkä ovat sen tavoitteet. Pelkkä asioiden vastustaminen tarjoaa muille puolueille aivan liian helpon tavan puolustautua (vaikka väärässä ovatkin). Pikkuhiljaa pitää alkaa myös löytyä vaihtoehtoisia tapoja hoitaa asiat ja ne on kyettävä esittämään uskottavalla tavalla. Ikävä kyllä, kaikella kunnioituksella, on pakko todeta tämäkin asia: Perussuomalaisilla on riveissään aivan liian vähän sanavalmiita poliitikkoja. Väistämättä tulee vielä aika, jolloin Soini vetäytyy puolueen johtotehtävistä. Olisi jo korkea aika aloittaa kouluttamaan mahdollisia seuraajia, jotka osaavat asiansa. On ymmärrettävää, jossakin määrin jopa viehättävää, että pystymetsästä suoraan kansanedustajiksi nousseet herrat ja rouvat ilmaisevat itseään karkean rehellisesti. Jossakin vaiheessa takeltelun ja hapuilun on kuitenkin loputtava. Pitäisi kiireesti löytää muutama sanavalmis henkilö, jotka tarvittaessa kykenevät hoitamaan esim. vaaliväittelyn, mikäli Soini on estynyt.


Persut jyräsivät kunnissa mukaan päätöksentekoon


Joka tapauksessa PS nousi yli sadassa kunnassa kolmen suurimman joukkoon. Nyt on näytön paikka. Periaatteista on edelleen pidettävä kiinni ja lupaukset pidettävä. Valitettavasti kompromissejakin on pakko oppia tekemään. Perussuomalaiset ovat voittaneet kahdet vaalit peräkkäin (presidentinvaaleja ei lasketa). Tästä on hyvä jatkaa.


P.S Media ja muut puolueet antavat ymmärtää että Perussuomalaiset olisivat hävinneet vaalit. Alla olevasta grafiikasta voi jokainen tehdä omat päätelmänsä:

Puolueiden kannatusmuutokset vuoden 2012 kunnallisvaaleissa