sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Avoin kirje Perussuomalaisten johtohenkilöille

Ensiksi täytyy todeta, että kunnioitan ja arvostan Timo Soinia. Mies on tehnyt jotain uskomatonta (kenttäväen avustuksella tietenkin), nostanut SMP:n raunioista eduskuntaan puolueen, jolla on 39 kansanedustajaa. Siitä huolimatta tämän Finnish Defence league- jupakan vuoksi katsoin tarpeelliseksi antaa persuille pari neuvoa, vaikka niitä ei ole kukaan pyytänytkään.

http://sarika.puheenvuoro.uusisuomi.fi/105557-finnish-defence-league-ryhm%C3%A4
 

Ensin taustoja
 

En nyt sentään usko, että Suomen punavihreät toimittajat olisivat pitäneet omaa Wannseen konferenssiaan, jossa olisi yhteisesti päätetty lopullisesta ratkaisusta persujen pyyhkimiseksi puoluekartalta. Silti tosiasia on, että mustamaalaus, asioiden vääristely, asioiden irrottaminen asiayhteydestään, valehtelu, leimaaminen, lyhyesti sanottuna kaikkien mahdollisten keinojen käyttäminen, jotta perussuomalaiset saataisiin esitettyä mahdollisimman epäedullisessa valossa, on nykyään normimenoa mediassamme.

Kun televisio-ohjelmassa väitetään,  että ”islamvastaisuutta on myös maan ylimmällä poliittisella tasolla” ja todisteeksi esitetään jonkin tuhannen asukkaan pikkukunnan persujen piirijärjestön hallituksen varajäsenen käyneen FDL:n sivuilla Facebookissa ja painaneen ”tykkää” -nappia johonkin sivuilla olleeseen kommenttiin, ollaan jo perimmäisten kysymysten äärellä. Samassa ohjelmassa todetaan persujen ”valpastuneen”, kun yhteyttä tähän kauhistuttavaan ”äärioikeistolaiseen” järjestöön alettiin tutkia (todellisuudessa kyse on varsin maltillisesta facebook-keskusteluryhmästä) ja ”erottaneen ainakin yhden FDL-aktiivin puolueesta”. Kyseinen aktiivi (heh) toteutti aktiivisuuttaan siten, että kävi FDL:n sivuilla useita kertoja (!) ja painoi useamman kerran (!!) ”tykkää” –nappia, kun oli jonkun kanssa samaa mieltä. Täytyy sanoa, että aika sanattomaksi vetää.


http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1514379
 

Media voittaa aina, paitsi jos et mene leikkiin mukaan
 

No, tosiasia on, että median kanssa jos sotaan ryhtyy, aina jää toiseksi. Siksi tavallaan ymmärrän tiettyyn rajaan asti persujen johtohahmojen halun toimia niin, että media ei saisi jälleen uusia skandaaleita väännetyksi. Tässä jää kuitenkin huomaamatta se, että media on nyt löytänyt tavan, jolla se pystyy käytännössä päättämään kenet haluaa puolueesta ulos. Jos lähdetään linjalle, jossa jokainen, josta tiedotusvälineet pystyvät kaivamaan skandaalin, saa monoa, kaikki persut saavat lopulta kenkää puolueesta. Sillä jos skandaaliksi riittää, että henkilö on käynyt jollakin FB-sivulla ja painanut ”tykkää” -nappia, kukaan ei ole viaton. En ole FB:n jäsen, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, ainakaan kaikkia sivuja ei edes voi seurata painamatta ”tykkää” -nappia (korjatkaa jos olen väärässä). Itse vietän varsin kunnollista ja nuhteetonta elämää ja oikeasti pyrin kohtelemaan muita ihmisiä kuten toivon itseäni kohdeltavan. Silti olen varma, että jos koko elämäni perattaisiin läpi tiheällä kammalla, löytyisi vakavampiakin rikkeitä kuin käynti jollakin FB-sivulla. Esim. eilen yrittäessäni löytää inkvisitioon liittyviä kuvia kuvitukseksi tähän juttuun, kävin jollakin verkkosivulla, jossa kerrottiin vierailusta kidutusmuseossa. Jos olisin ”persuaktiivi” (eli edes jotenkin virallisesti tekemisissä persujen kanssa) ja olisin erehtynyt nimelläni kommentoimaan jotain kyseisellä sivulla, takuuvarmasti jossakin mediassa pian kerrottaisiin persuaktiivien oudosta viehtymyksestä kiduttamiseen.




Persut ovat tienhaarassa
 

Koen näin sivustaseuraajana, että perussuomalaiset puolueena on valinnan edessä. Joko muututaan median mielestä salonkikelpoiseksi, nuhteettomaksi puolueeksi, josta  ei kaivamallakaan löydy mitään pahaa sanottavaa. Tässä vaihtoehdossa on se ongelma, että juuri suorapuheisuus ja rehellisyys olivat niitä ominaisuuksia, jotka edellisissä vaaleissa liikkuvia äänestäjiä houkuttelivat. Jos persupoliitikot ryhtyvät puhumaan ympäripyöreitä joka tilanteessa muiden puolueiden edustajien tapaan, median vaino varmasti vähenee jonkin verran, mutta niin vähenevät kannattajatkin. Mielestäni PS ei saanut jytkyään yrittämällä nöyränä ja katuvaisena nuolla median (ja suvaitsevaiston) persettä. Jytky tuli, koska persut olivat erilaisia kuin muut puolueet.
 

Toinen vaihtoehto on pitää vanha linja, puhua suoraan kipeistäkin asioista, haastaa ja kärjistää niin että muiden puolueiden on yksinkertaisesti pakko terävöittää linjaansa. Jääkiekkotermein: keskittyä pelaamaan omaa peliä. Mikäli tämä linja valitaan, silloin median riidanhaastamiseen kannattaa suhtautua välinpitämättömästi. Eros-gate ja erityisesti tämä FDL- tapaus osoittivat ainakin itselleni, että medialla on persujen suhteen lähtenyt mopo keulimaan tavalla, jota ei ole ennen Suomessa nähty. Kumpikin edellä mainituista tapauksista olivat niin surrealistisen typeriä, että en kerta kaikkiaan ollut uskoa silmiäni kun luin niistä. Verkossa on yksi kirjoittamaton sääntö, jota noudattamalla pääsee paljon helpommalla: älä ruoki trollia! Tällä hetkellä median toiminta on ajoittain niin lapsellista, että en tiedä voiko sitä edes kutsua trollaamiseksi. Se vaikuttaa jo lähinnä mielenvikaisuudelta.
 

Pelataan omaa peliä
 

Ehdotankin, että persut antavat tulevaisuudessa haastatteluja ainoastaan (PS:n omaan) politiikkaan liittyvistä asioista. Muita asioita ei ole pakko kommentoida mitenkään. Kaikenlainen selittely saa täysin viattomankin asian vaikuttamaan siltä kuin siinä olisi jotakin epäilyttävää. Ammattitoimittaja saa helposti tarkoitushakuisella kysymystenasettelulla julkisuuteen tottumattoman rivipersun kuulostamaan syylliseltä, etenkin kun k.o henkilö ei välttämättä edes käsitä, mistä häntä syytetään. Esimerkki tähän FDL:n Facebook-sivuun liittyen: itse en todellakaan kykene muistamaan jokaista verkkosivua, jossa olen käynyt edes yhdeltä päivältä. Jos joku toimittaja alkaisi tentata, että oletko käynyt FDL:n sivuilla puoli vuotta sitten ja painanut ”tykkää” -nappia, vastaus olisi todennäköisesti että en muista, voi olla (siis jos olisin Facebookin jäsen). Ja tällainen kiemurteluhan kuulostaa epäilyttävältä!!
 

Kun vielä väkeä ryhdytään erottelemaan puolueesta vain median mieliksi puolueessa, jonka kannattajille juuri oikeudenmukaisuus on erittäin tärkeää, toimitaan mielestäni lyhytnäköisesti. Vaino kyllä herkeää hetkeksi, mutta suuri joukko kannattajia saattaa todeta valinneensa väärän puolueen. 

Sananvapauteen kuuluu lupa sanoa myös mielipiteitä, jotka jonkun muun mielestä ovat vääriä.
 

Jos Kok ei anna kenkää Ilkka Kanervalle, vaikka mies saa ehdollisen vankilatuomion, ja toisaalta persut antavat kenkää kiihtyvällä tahdilla jäsenilleen vain, koska media nostaa heidät kepin nokkaan mitättömistä, suorastaan naurettavista ”rikkeistä”, herää väkisinkin kysymys: kenelle persut ovat tiukan paikan tullen lojaaleja, kannattajilleen vai vastustajilleen.
 

Tämä on kysymys, jota mielestäni PS:n puoluetoimistossa kannattaisi miettiä pariinkin kertaan. Sillä niin ikävältä kuin tämä tuntuukin sanoa, vaikuttaa siltä, että punavihreä media vie tällä hetkellä Perussuomalaista puoluetta kuin litran mittaa.

P.S Syistä joita en ymmärrä (enkä edes yritä), kuulemma jotkut luulevat tämän olevan Sari Karlströmin ylläpitämä blogi. Hänen pyynnöstään totean että ei ole.

perjantai 4. toukokuuta 2012

"Se on tutkittu kaksoissokkokokeella, se on siis totuus!" Vai onko?


Uskonnoilla ja ns. -ismeillä on ikävä tapa muuttua vähitellen edustamaan juuri päinvastaista kuin alunperin oli tarkoitettu. Tsaarin valtaa vastaan taistelleet kommunistit tuskin haaveilivat järjestelmästä, jossa murhataan kymmeniä miljoonia tavallisia kansalaisia ja jossa politrukit ovat isompia herroja kuin kukistettu aatelisto oli konsanaan. Jeesus ei varmaan visioinut uskonsotia ja inkvisition kidutuskammioita kertoessaan opetuslapsilleen näkemyksiään. Yksi täydellisesti väärinpäin kääntynyt ajattelumalli on skeptismi. Älkää käsittäkö väärin, terve skeptisyys on mielestäni oikeastaan ainoa järkevä tapa tarkastella ympäröivää maailmaa. Suomessa valitettavasti on oikean skeptisyyden tilalle syntynyt oppi, jota voisi kutsua vaikka pseudoskeptisyydeksi. Pseudoskeptikot taistelevat kaikin voimin luovaa ajattelua ja oikeaa tiedemiesmäistä maailmankuvaa vastaan. Todellinen tiede suhtautuu avoimesti asioihin mottona "ensin tutkitaan, sitten hutkitaan". Pseudoskeparit sen sijaan vakuuttavat vimmatusti virallisen jättiyritysten rahoittaman tutkimustiedon olevan faktaa ja kaikki muu tieto on joutavaa sontaa, jota saa ja pitää halveksua ja vääräuskoisia pitää nöyryyttää ja pilkata. Pseudoskeptikon tärkein tehtävä on uskoa kritiikittä pyhään tieteeseen (josta eivät kuitenkaan juuri mitään ymmärrä) ja ennen kaikkea sen tärkeimpään sakramenttiin: kaksoissokkokokeeseen.




 

Pyhä kaksoissokkokoe
 

"Kaksoissokkokoe"  on ns. skeptikon suusta samanlainen automaattiargumentti kuin suvaitsevaiselle "rasismi". Jos haluat laajentaa luutunutta näkemystä jonkin asian suhteen, keskustelua on turha edes aloittaa, mikäli paikalla on (pseudo)skeptikoita, koska takuuvarmasti "asia on tutkittu kaksoissokkokokeella". Näin ollen tutkimuksen lopputulos on skeptikon mielestä absoluuttinen totuus ja vastaväitteet törkeää harhaoppia. Todellisuudessa tiede ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaista.
 

Kaksoissokkotutkimus on  kyllä tieteessä korkeimmalle arvostettu tutkimusmenetelmä. Se tehdään niin, että tutkimusryhmästä osa saa tutkittavaa tuotetta (esim. lääkettä) ja osa plaseboa (vaikuttamatonta ainetta, joka on tehty samannäköiseksi kuin tutkittu aine) niin, että kukaan osallistuja ei tiedä kumpaa on saanut. Myöskään tutkijat (jotka antavat pillerit tutkittaville) eivät  tiedä kuka saa mitäkin. Asia selviää vasta sitten, kun tutkimuskoodi puretaan.
 

Meta-analyysi ja julkaisuharha
 

Meta-analyysin avulla pyritään yhdistelemään aiempia samaa asiaa käsitelleitä tutkimustuloksia. Tavoitteena on saada aikaan synteesi, joka antaa tutkittavasta kysymyksestä vahvempaa näyttöä kuin yksittäiset tutkimukset.
 

Julkaisuharha puolestaan tarkoittaa sitä, että negatiiviset tutkimustulokset pimitetään ja vain suotuisat havainnot julkaistaan.  Näin tutkittava tuote (esim. lääke) voi näyttää tehokkaammalta ja turvallisemmalta kuin se todellisuudessa on.  Kun tavallinen ihminen lukee lehdestä uutisoitavasta uudesta meta-analyysistä, hän tuskin ymmärtää tiedustella, millä menetelmällä julkaisuharha on suljettu pois ja voiko tuloksiin siis luottaa. Sen sijaan itseään skeptikkona pitävän yksilön pitäisi ilman muuta osata ottaa ilmiö huomioon. On tilastotieteellisiä testejä, joilla voidaan tarkastella, sisältyykö meta-analyyseihin julkaisuharhaa.
 

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17420491
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11914301
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9310563

 

Masennuslääke ei aina toiminutkaan
 

V.2008 tutkijat (Erick H. Turner ym.) havaitsivat, että masennuslääketutkimuksiin sisältyy merkittävä julkaisuharha. Analyysiin kuului yhteensä 74 tutkimusta, jotka koskivat kahtatoista eri masennuslääkettä. 38:n tutkimuksen tulos oli positiivinen masennuslääkkeiden suhteen (eli että niistä oli hoidossa merkittävää hyötyä). Näistä 38:sta 37 julkaistiin, vain yksi jätettiin julkaisematta. Loput (julkaisemattomat) 36 tutkimusta osoittivat, että masennuslääkkeistä ei joko ollut mitään hyötyä tai että paraneminen oli jopa huonompaa niiden kanssa. Näistä negatiivisista tutkimuksista julkaistiin vain 14 ja niistäkin 11 julkaistiin niin, että johtopäätökset ilmoitettiin positiivisina, vaikka ne olivat todellisuudessa negatiivisia. Positiivinen tutkimustulos tuli siis julkaistua 12 kertaa todennäköisemmin kuin negatiivinen ja sen lisäksi tutkimustulosten johtopäätöksiä väärenneltiin. (Turner EH et al. Selective Publication of Antidepressant Trials and Its Influence on Apparent Efficancy. N Engl J Med 2008; 358: 252-260).




Maailman arvostetuimpiin tiedelehtiin kuuluva The Lancet  julkaisi  v.2004 tutkimuksen, jossa mielialalääkkeistä paljastui olevan lapsille enemmän haittoja kuin hyötyä, kun kokonaisarvioon otettiin myös laadukkaat ei-julkaistut tutkimukset. Pelkästään julkaistujen tutkimusten perusteella hyödyt näyttivät suuremmilta kuin haitat. (Whittington CJ et al. Selective serotonin reuptake inhibitors in childhood depression: systematic review of published versus unpublished data. Lancet 2004; 363(9418): 1341-5)
Julkaisuharha on todettu lisäksi mm. lihavuuden hoitotutkimuksissa (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8910098), syntymäpainon ja verenpaineen suhteen tutkimuksissa (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12569256 ), tulehduskipulääketutkimuksissa ja rytmihäiriölääketutkimuksissa.
 

Lancet nosti ongelman esiin jo aiemminkin, vuonna 1991, jolloin se totesi, että positiiviset tutkimustulokset julkaistaan paljon todennäköisemmin ja vieläpä useampaan kertaan samalla kun negatiiviset jäävät usein kokonaan julkaisematta. (Esterbrook PJ et al. Publiction bias in clinical research. Lancet 1991; 337(8746): 867-72)
 

Oikeasti skeptinen henkilö kysyy tietysti tässä vaiheessa erittäin tärkeän kysymyksen: entäpä jos näissä julkaisuharhaa tutkivissa tutkimuksissakin on julkaisuharhaa? Itse asiassa sitäkin on tutkittu, ja tulos oli, että sitä ei löytynyt. (Dubbe H-H, Beck-Bornhodt. Systematic review of publication bias in studies on publication bias. BMJ 2005; 331: 433)
 

Johtopäätös: Se että jostakin asiasta on tehty kaksoissokkotutkimus, ei todista vielä yhtään mitään. Kun tutkimuksia on tehty riittävä määrä, niistä tehdään meta-analyysi. Silloin kannattaa ottaa selvää, onko tehdyssä meta-analyysissä (ja siitä kirjoitetuissa lehtiartikkeleissa) otettu huomioon julkaisuharhan vaikutus ja leikkiä sitten vasta besserwisseriä jos vielä tarvetta on.
 

http://www.iltalehti.fi/terveys/2010081112172144_tr.shtml

http://www.everystockphoto.com/photo.php?imageId=11365237&searchId=793d2c8119ea35466c485b1887b61b7d&npos=954