perjantai 4. toukokuuta 2012

"Se on tutkittu kaksoissokkokokeella, se on siis totuus!" Vai onko?


Uskonnoilla ja ns. -ismeillä on ikävä tapa muuttua vähitellen edustamaan juuri päinvastaista kuin alunperin oli tarkoitettu. Tsaarin valtaa vastaan taistelleet kommunistit tuskin haaveilivat järjestelmästä, jossa murhataan kymmeniä miljoonia tavallisia kansalaisia ja jossa politrukit ovat isompia herroja kuin kukistettu aatelisto oli konsanaan. Jeesus ei varmaan visioinut uskonsotia ja inkvisition kidutuskammioita kertoessaan opetuslapsilleen näkemyksiään. Yksi täydellisesti väärinpäin kääntynyt ajattelumalli on skeptismi. Älkää käsittäkö väärin, terve skeptisyys on mielestäni oikeastaan ainoa järkevä tapa tarkastella ympäröivää maailmaa. Suomessa valitettavasti on oikean skeptisyyden tilalle syntynyt oppi, jota voisi kutsua vaikka pseudoskeptisyydeksi. Pseudoskeptikot taistelevat kaikin voimin luovaa ajattelua ja oikeaa tiedemiesmäistä maailmankuvaa vastaan. Todellinen tiede suhtautuu avoimesti asioihin mottona "ensin tutkitaan, sitten hutkitaan". Pseudoskeparit sen sijaan vakuuttavat vimmatusti virallisen jättiyritysten rahoittaman tutkimustiedon olevan faktaa ja kaikki muu tieto on joutavaa sontaa, jota saa ja pitää halveksua ja vääräuskoisia pitää nöyryyttää ja pilkata. Pseudoskeptikon tärkein tehtävä on uskoa kritiikittä pyhään tieteeseen (josta eivät kuitenkaan juuri mitään ymmärrä) ja ennen kaikkea sen tärkeimpään sakramenttiin: kaksoissokkokokeeseen.




 

Pyhä kaksoissokkokoe
 

"Kaksoissokkokoe"  on ns. skeptikon suusta samanlainen automaattiargumentti kuin suvaitsevaiselle "rasismi". Jos haluat laajentaa luutunutta näkemystä jonkin asian suhteen, keskustelua on turha edes aloittaa, mikäli paikalla on (pseudo)skeptikoita, koska takuuvarmasti "asia on tutkittu kaksoissokkokokeella". Näin ollen tutkimuksen lopputulos on skeptikon mielestä absoluuttinen totuus ja vastaväitteet törkeää harhaoppia. Todellisuudessa tiede ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaista.
 

Kaksoissokkotutkimus on  kyllä tieteessä korkeimmalle arvostettu tutkimusmenetelmä. Se tehdään niin, että tutkimusryhmästä osa saa tutkittavaa tuotetta (esim. lääkettä) ja osa plaseboa (vaikuttamatonta ainetta, joka on tehty samannäköiseksi kuin tutkittu aine) niin, että kukaan osallistuja ei tiedä kumpaa on saanut. Myöskään tutkijat (jotka antavat pillerit tutkittaville) eivät  tiedä kuka saa mitäkin. Asia selviää vasta sitten, kun tutkimuskoodi puretaan.
 

Meta-analyysi ja julkaisuharha
 

Meta-analyysin avulla pyritään yhdistelemään aiempia samaa asiaa käsitelleitä tutkimustuloksia. Tavoitteena on saada aikaan synteesi, joka antaa tutkittavasta kysymyksestä vahvempaa näyttöä kuin yksittäiset tutkimukset.
 

Julkaisuharha puolestaan tarkoittaa sitä, että negatiiviset tutkimustulokset pimitetään ja vain suotuisat havainnot julkaistaan.  Näin tutkittava tuote (esim. lääke) voi näyttää tehokkaammalta ja turvallisemmalta kuin se todellisuudessa on.  Kun tavallinen ihminen lukee lehdestä uutisoitavasta uudesta meta-analyysistä, hän tuskin ymmärtää tiedustella, millä menetelmällä julkaisuharha on suljettu pois ja voiko tuloksiin siis luottaa. Sen sijaan itseään skeptikkona pitävän yksilön pitäisi ilman muuta osata ottaa ilmiö huomioon. On tilastotieteellisiä testejä, joilla voidaan tarkastella, sisältyykö meta-analyyseihin julkaisuharhaa.
 

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17420491
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11914301
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9310563

 

Masennuslääke ei aina toiminutkaan
 

V.2008 tutkijat (Erick H. Turner ym.) havaitsivat, että masennuslääketutkimuksiin sisältyy merkittävä julkaisuharha. Analyysiin kuului yhteensä 74 tutkimusta, jotka koskivat kahtatoista eri masennuslääkettä. 38:n tutkimuksen tulos oli positiivinen masennuslääkkeiden suhteen (eli että niistä oli hoidossa merkittävää hyötyä). Näistä 38:sta 37 julkaistiin, vain yksi jätettiin julkaisematta. Loput (julkaisemattomat) 36 tutkimusta osoittivat, että masennuslääkkeistä ei joko ollut mitään hyötyä tai että paraneminen oli jopa huonompaa niiden kanssa. Näistä negatiivisista tutkimuksista julkaistiin vain 14 ja niistäkin 11 julkaistiin niin, että johtopäätökset ilmoitettiin positiivisina, vaikka ne olivat todellisuudessa negatiivisia. Positiivinen tutkimustulos tuli siis julkaistua 12 kertaa todennäköisemmin kuin negatiivinen ja sen lisäksi tutkimustulosten johtopäätöksiä väärenneltiin. (Turner EH et al. Selective Publication of Antidepressant Trials and Its Influence on Apparent Efficancy. N Engl J Med 2008; 358: 252-260).




Maailman arvostetuimpiin tiedelehtiin kuuluva The Lancet  julkaisi  v.2004 tutkimuksen, jossa mielialalääkkeistä paljastui olevan lapsille enemmän haittoja kuin hyötyä, kun kokonaisarvioon otettiin myös laadukkaat ei-julkaistut tutkimukset. Pelkästään julkaistujen tutkimusten perusteella hyödyt näyttivät suuremmilta kuin haitat. (Whittington CJ et al. Selective serotonin reuptake inhibitors in childhood depression: systematic review of published versus unpublished data. Lancet 2004; 363(9418): 1341-5)
Julkaisuharha on todettu lisäksi mm. lihavuuden hoitotutkimuksissa (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8910098), syntymäpainon ja verenpaineen suhteen tutkimuksissa (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12569256 ), tulehduskipulääketutkimuksissa ja rytmihäiriölääketutkimuksissa.
 

Lancet nosti ongelman esiin jo aiemminkin, vuonna 1991, jolloin se totesi, että positiiviset tutkimustulokset julkaistaan paljon todennäköisemmin ja vieläpä useampaan kertaan samalla kun negatiiviset jäävät usein kokonaan julkaisematta. (Esterbrook PJ et al. Publiction bias in clinical research. Lancet 1991; 337(8746): 867-72)
 

Oikeasti skeptinen henkilö kysyy tietysti tässä vaiheessa erittäin tärkeän kysymyksen: entäpä jos näissä julkaisuharhaa tutkivissa tutkimuksissakin on julkaisuharhaa? Itse asiassa sitäkin on tutkittu, ja tulos oli, että sitä ei löytynyt. (Dubbe H-H, Beck-Bornhodt. Systematic review of publication bias in studies on publication bias. BMJ 2005; 331: 433)
 

Johtopäätös: Se että jostakin asiasta on tehty kaksoissokkotutkimus, ei todista vielä yhtään mitään. Kun tutkimuksia on tehty riittävä määrä, niistä tehdään meta-analyysi. Silloin kannattaa ottaa selvää, onko tehdyssä meta-analyysissä (ja siitä kirjoitetuissa lehtiartikkeleissa) otettu huomioon julkaisuharhan vaikutus ja leikkiä sitten vasta besserwisseriä jos vielä tarvetta on.
 

http://www.iltalehti.fi/terveys/2010081112172144_tr.shtml

http://www.everystockphoto.com/photo.php?imageId=11365237&searchId=793d2c8119ea35466c485b1887b61b7d&npos=954 



2 kommenttia:

  1. :D taitavat nämä Pseudoskeptikot olla samoja tyyppejä jotka polttivat aikoinaan noitia..

    VastaaPoista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista