Monikulttuurisessa Suomessa vanhus tarvitsee kättä pidempää turvakseen

Suhteellisen vähälle huomiolle jäi uutinen siitä, kuinka ulkomaalainen rosvojoukkio ryösti Tellervo Koiviston Helsingissä. Eli kriminaalijoukko röyhkeästi piiritti rva Koiviston ratikassa ja ryösti lompakon. Tavallinen vanhuksen ryöstö on nykyään liian arkipäiväistä uutisoitavaksi, mutta entisen presidentin puolison joutuminen rikoksen uhriksi julkisella paikalla saattaa jo herättää huomiota kansainvälisestikin. Tapausta uutisoitiin monella tavalla. Jotkut lehdet kertoivat jutun niin kuin se tapahtui (tosin tekijöiden kansallisuudesta ei tietenkään mainittu mitään). Useimmat yrittivät uutisoida tapahtuman tavanomaiseen tapaan siten, että lukijan olisi vaikeaa arvata, että asialla olivat ulkomaalaiset. Tyypillistä oli puhua ”näpistyksestä” tai joutumisesta varkauden uhriksi. Jokainen lukijahan arvaisi heti että asialla eivät ole suomalaiset, jos kirjoitettaisiin että ”miesjoukko ryösti yli 80v. vanhuksen”. Se ei nyt vaan kerta kaikkiaan ole suomalainen tapa toimia. Ei edes paatuneimpien rikollisten keskuudessa.

Suomalaisten kolme ryhmää

 

Suhtautumisessa maahanmuuttoon suomalaiset voi karkeasti jakaa kolmeen ryhmään. Ylivoimaisesti suurin on Dodot. Tiedättehän, Mauritiuksella muinoin elänyt lentokyvytön lintulaji, joka pedottomassa ympäristössä kehittyneenä lajina ei osannut pelätä saarelle tiensä löytäneitä ihmisiä, jotka tappoivat niitä ruuakseen. Liian kiltin ja luottavaisen olennon kohtalo oli lopulta sukupuutto. Politiikassa tämä ryhmä äänestää tyypillisesti Sdp:tä, kepua tai Kokoomusta.

Sitten on suhteellisen pieni, vähitellen kasvava ryhmä omilla aivoillaan ajattelevia selväjärkisiä yksilöitä, jotka kutsuvat itseään maahanmuuttokriittisiksi, muut tuttavallisesti ”rasisteiksi”. Tälle ryhmälle ei ole oikein tarjolla muita vaihtoehtoja (tällä hetkellä) kuin perussuomalaisten ja pienpuolueiden kannattaminen.

Pienin, mutta mamuasioissa vaikutusvaltaisin ryhmittymä ovat monikulttuurisuutta ihannoivat uhrautujat (”suvaitsevaiset, suvakit”). Heitä eivät tilastot, faktat tai  muiden maiden huonot kokemukset hetkauta. He ovat päättäneet uhrata elämänsä pyhälle asialle: valkoisen rodun oletetut menneisyyden rikokset on hyvitettävä ottamalla mahdollisimman paljon tummahipiäistä väkeä maahamme eläteiksi. Se että Suomessa ei ole koskaan ollut orjia tai että Suomi oli itsekin satoja vuosia vuorotellen Venäjän ja Ruotsin siirtomaa, ei uhrautujaa liikuta. Tosiasioilta on tiukasti suljettava silmät, muuten on kauheinta, mitä ihminen voi olla: rasisti. Uhrautujat antavat äänensä vihreille, Vasemmistoliitolle tai RKP:lle.

Meidän ”rasistien” epäkiitollinen tehtävä on yrittää valistaa Dodoja niistä kauhuista, joita on tiedossa, kun multikultti pääsee kunnolla vauhtiin täällä peräpohjolassakin. Uhrautujia ei voi valistaa. He elävät omassa todellisuudessaan, jossa järjenkäyttö on kiellettyä ja totuus on ajatusrikos.
 
Tavoitteemme on itsekäs ja arkipäiväinen: turvata lastemme tulevaisuus ja pelastaa maamme tai edes se vähä mitä siitä on vielä pelastettavissa.

 

Kohti yhteistä turvapaikkajärjestelmää

 

Olen itsekin osittain Dodo. On eräs asia, jonka ajattelemista olen tietoisesti vältellyt. Se on jotakin niin kauheaa, että järki meinaa nyrjähtää aina kun kuulen asiasta. EU:ssa nimittäin pyritään määrätietoisesti kohti yhteistä turvapaikkajärjestelmää. Tällä hetkellähän muutamat EU-maat, esim. Italia, Ranska ja (yllätys, yllätys) Ruotsi saavat suhteessa huomattavasti enemmän turvapaikkahakemuksia kuin vähemmän suositut maat. Tulevan järjestelmän tarkoituksena on  sekä tasata pakolaisista aiheutuvaa taloudellista taakanjakoa jäsenmaiden kesken että suunnata valtavia pakolaisvirtoja niin, että kukin maa kärsisi edes suurin piirtein yhtä paljon. Mikäli pahin kauhuskenaario toteutuu, tännekin saadaan kymmeniä, ehkä jopa satoja tuhansia uusia luku- ja kirjoitustaidottomia uussuomalaisia. En tiedä, kuinka neuvottelut etenevät. Oletukseni on, että koska nykyisin on ajatusrikos ja poliittinen itsemurha (jos et kuulu nk. populisteihin) mainita mitään negatiivista maahanmuutosta, poliitikkomme suostuvat mihin tahansa vaatimuksiin uusista yhteisistä pakolaissäännöistä. Mikään rahasumma ei liian suuri kun puhutaan tummapintaisista ulkomaalaisista. Kerron yhden esimerkin: valtio on olevinaan taloudellisesti niin tiukilla, että vanhustenhoidosta (joka muutenkin kituu henkitoreissaan) leikataan 300 miljoonaa. Samaan aikaan kehitysavusta, joka on yli miljardi euroa (vuodessa) ei leikata mitään. Ei euroakaan.

Annetaan vanhuksille edes mahdollisuus puolustautua

 

Jos tässä käy niin pahasti kuin pelkään, on lakeja muutettava. Rikollisuus tulee saamaan sellaiset mittasuhteet, että ylikuormitetulla poliisillamme (poliisien määrää vieläpä vähennetään vuosi vuodelta) ei ole mitään mahdollisuutta puolustaa vanhuksia ryöstelyiltä. Ehdotankin, että halukkaille yli 55-vuotiaille kantasuomalaisille on tulevassa monikulttuurisessa Suomessa annettava automaattisesti oikeus etälamauttimen tai jonkin vastaavan sähköaseen käyttöön hätätilanteessa tai edes lupa kaasusumuttimeen. Mahdollisilta kauhistelijoilta kysyisin, että kungfullako kasikymppisten mummojen pitäisi puolustautua raavaita äijälaumoja vastaan? Vai tökkiä rollaattorilla nilkkoihin?

http://ec.europa.eu/finland/news/press/101/10795_fi.htm

Jo vuonna 2009  Suomessa asuville ulkomaalaisille kertyi väkilukuun suhteutettuna rangaistuksia tuomioista 1,6-kertaisesti eli n. 60 prosenttia enemmän kuin suomalaisille. Schengenin sopimus mahdollisti aikoinaan Itä-Euroopan gangsterien esteettömän pääsyn näennäisvauraan Pohjolan lihapatojen ääreen.  Voi vain arvailla, millainen rikostsunami vyöryy maahan, jos mamujen määrä esim. viisinkertaistuu. Näinhän tulee nykypolitiikalla joka tapauksessa tapahtumaan. Kyse on vain aikataulusta. Jos valtiovalta ei millään tavalla puolusta heikoimpiaan ja nekin harvat kriminaalit, jotka sattumalta jäävät kiinni, selviävät lähes aina ehdollisella, ei karmean herätyksen todellisuuteen saaneille Dodo-paroille jää tulevaisuudessa muuta mahdollisuutta kuin ottaa oikeus omiin käsiinsä tai alistua elämään ainaisessa väkivallan pelossa. Ikävä kyllä. Dodon metsästysaika on alkamassa.

http://www.eurooppatiedotus.fi/Public/default.aspx?contentid=224736&nodeid=37760&culture=fi-FI#.UqY3veJQiSp
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/107527-nama-luvut-julki-ensi-kertaa-ulkomaalaisten-rikokset-suomessa

P.S. Kaikille ei varmaan ole ilman muuta selvää mitä tarkoitan, kun puhun ajatusrikoksista. Aika kuvaava esimerkki on tapaus ”Anu Palosaari ja muslimivideon linkitys”. Luin asiasta ensimmäistä kertaa blogista nimeltä ”A Smith and Wesson beats four aces” (suosittelen) enkä ollut aluksi uskoa silmiäni. Bloggaaja Anu Palosaari on nimittäin saanut syytteen epäillystä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan ja lisäksi uskonrauhan rikkomisesta. Ja mitä Palosaari teki? Hän linkitti sivustolleen Youtube- videopätkän, jossa irakilainen islamin imaami kertoo, että islamin uskonto sallii lapsiin sekaantumisen täysin laillisena miesten oikeutena. Kyseisellä videolla imaami kertoo myös kuinka oli nähnyt ja kuullut Irakin (edesmenneen) hengellisen johtajan Khomeinin käyttävän hyväkseen neljävuotiasta tyttöä. Mikähän tässä on se rikos? Ilmeisesti pedofilian paheksuminen? Jos imaami itse kertoo videolla islamin uskon säännöistä, jotka todellakaan eivät ole mikään tarkoin varjeltu salaisuus, miksi sitä ei saa linkittää omaan blogiinsa? Huvittavinta asiassa on, että Palosaari on tietääkseni muslimi itsekin! Eli Suomessa ei edes muslimi saa tuoda julki islamista asioita, jotka ovat kuitenkin jokaisen nähtävillä Youtubessa? Tätä tarkoitan, kun puhun ajatusrikoksista. Silti suvaitsevaisto kehtaa pokkana väittää että meillä Suomessa on sananvapaus. Kukin tehköön asiasta oman päätelmänsä.



http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Abell-photoblog45_3.jpg